Tänään on ollut hieno päivä! :) Aamulla menin töihin kahdeksaksi ulkoiluun varustautuneena, sillä tiedossa oli retkipäivä. Tänään pitikin laittaa kunnolla lämmintä päälle, sillä ulkona oli kylmä, vaikka aurinko paistoikin. Arviolta noin puolet koulun oppilaista opettajineen oli mukana vierailulla paikalliselle maatilalle, jonne matkattiin linja-autolla. Itse kiersin kolmas- ja neljäsluokkalaisten mukana. Päivä alkoi eväiden syömisellä "hallissa", jossa oli heinäpaaleista koottuja penkkejä istumiseen. Koulu tarjosi oppilaille sämpylän, hedelmän ja mehun. Maatilan kissa käyskenteli lasten luona ja selvästi nautiskeli huomiostaan.
Today has been a great day! :) I went to work at 8 in the morning wearing outdoor clothes, because it was going to be an excursion day. Today I really had to wear something warm, because it was cold outside, despite the sunshine. About half of the pupils with their teachers from the whole school were in visit to the local farm, where we went by bus. I spent my day with third and fourth graders. The day started with eating the packed lunch in the "hall". There were some kind of benches made of hay bales and children sat on them. School offered them a bun, an apple and some juice. A cat from the farm walked next to kids and surely enjoyed attention she got.
Ensimmäiseksi yksi maatilan miespuolisista työntekijöistä esitteli meille kanalaa. Opettajat olivat ihania ja viitsivät tulkata minulle koko päivän ajan lähes kaiken, mitä "oppaat" sanoivat. Kanalassa oli paljon kanoja ja niiden munimia munia, joita oppilaat saivat kerätä koriin. Paikka oli aika ahdas, joten näin sen vain perältä. Sieltä siirryimme takaisin eväidensyöntipaikkanakin toimineeseen halliin, jossa meille annettiin itse kasvatettuja, kokonaisia maisseja kuorittavaksi. Päässä olevat lehdet revittiin irti ja sormin alettiin ikään kuin raaputtaa maissinjyviä sylissä olevaan koriin. Kun hommaan pääsi kiinni, se oli minusta hyvin rauhoittavaa ja terapeuttista. Totesimme opettajien kanssa maissien kuorimisen toimivan hyvänä stressin lieventäjänä. Lisäksi se tekee hyvää käsien motoriikalle. Sujautinkin yhden maissin laukkuuni tulevia koitoksia varten ;)
At first a man who works in the farm presented us a henhouse. The teachers were lovely and they interpretered almost everything what the "quides" said for the whole day. In the henhouse there were many hen and eggs laid by them. Pupils had a chance to pick some eggs to the basket. The henhouse was quite narrow, so I only saw it from the door. From there we went back to the hall where we ate lunch before. We were given self grown whole corns to pare. The leaves on the top of the corn were teared away and then we started to "scratch" the grains of the corn with fingers and dropped them to the baskets on our laps. When I realized how it works, I found it very calming and therapic. We thought with teachers that paring the corns would be good way to avoid stress. It's also good for hands. I put one corn into my bag for the challenges in the future ;)
Seuraavana vuorossa oli tutustuminen lehmiin, poneihin ja sikoihin. Toinen miesfarmari kertoi perusteellisesti eläimistä hihnan päässä olleen saksanpaimenkoiran haukkuessa taustalla. Pääsimme kurkistamaan meijeriin ja silittämään lehmiä, joista yksi oli aika tuhdissa kunnossa, nimittäin raskaana. Ponit olivat todella suloisia ja siatkin, mutta sikalan puolella oli niin yököttävä haju, ettei kukaan viihtynyt siellä kauaa. Lapset olivat silmin nähden aivan innoissaan maatilan eläimistä ja sitä oli ilo katsella. Ohimennen pääsimme myös kokeilemaan traktorissa istumista.
The next step was getting to know the cows, ponies and pigs. Another male farmer told very thoroughly about the animals while German shepherd barked behind us. We took a look into dairy and got to pet the cows. One of them was really big, because she was pregnant. Ponies were super sweet and pigs too, but the smell in the piggery was so awful that nobody wanted to stay there long. Children were totally excited about the animals of the farm and I was happy looking at that. We also got a chance to sit in a tractor.
Nuori naisfarmari puolestaan näytti meille erilaisten viljojen jyviä. Monet niistä olivat minulle uusia tuttavuuksia, sillä Suomessa käytetään lähinnä vehnää, ohraa, kauraa ja ruista. Jyvät olivat pienissä pussukoissa, joista sai kokeilla viljoja käsin. Pääsimme tutustumaan jauhojen sekä maitotuotteiden (mm. juusto ja voi) valmistukseen ja kävimme myös huoneessa, jonka hyllyillä kypsytetään juustoja.
A young female farmer told us about different cereals and their grains. Many of them were new and unknown for me, because in Finland we use mostly just wheat, barley, oat and rye. Grains were in little bags and they were free to be touched with hands. We also got to know how to make flours and dairy products (cheese and butter, for example), and visited the room that's for ripen cheeses.
Sitten olikin aika ryhtyä leipomaan leipää! Vanhempi rouvashenkilö, sellainen isoäitihahmo, opasti meitä taikinan vaivaamisessa sekä leivän muotoilemisessa kädestä pitäen. Taikina oli siis tehty valmiiksi ja paistuminenkin hoitui rouvan toimesta meidän poistuttuamme keittiöstä. Myöhemmin saimme omatekoiset leivät mukaamme kotiinviemisiksi, ovat muuten maukkaita. Leivontatuokion jälkeen palasimme jälleen hallille. Siellä meille tarjottiin todellista lähiruokaa: maatilalla tehtyä "puuroa" (en muista viljan nimeä, joten hankala selittää), jugurttia sekä makeaa teetä. Se niin sanottu puuro oli kyllä ihan törkeän herkullista! Hotkin sen parempiin suihin hetkessä. Jugurtti muistutti maustamatonta maitorahkaa, josta en kyllä juuri välitä. Tee oli myös hyvää. Luulin sitä ensin tosin kuumaksi mehuksi makeutensa vuoksi, heh... Herkkuhetken päätteeksi hyvästelimme maatilan väen ja matkasimme takaisin koululle, jonne päättyikin mun työpäivä tältä erää.
Then it was time to bake some bread! A bit older lady, some kind of granny person, quided us how to knead the dough and make the shape of the bread. The dough was already made for us and the old lady baked them in the oven after we had left the kitchen. Later we got our self-made breads with us to home, I have to say, they are very tasty. After baking we went again back to the hall. We had some real organic food to eat: "porridge" (I don't remember the name of the cereal, so hard to explain), yoghurt and sweet tea made in the same farm. The so called porridge was absolutely delicious! I wolfed it down quickly. Yoghurt reminded me of unflavored quark, and I don't like it that much. Tea was also very good. At first I thought it was juice because of its sweetness, hah... At the end of the yummy moment we said goodbye to the people in the farm and had a way back to the school. That was also the end of my day at work.
Koulusta lähdin asunnon kautta keskustaan ensimmäistä kertaa yksin. Kävelin ihan ydinkeskustaan saakka tietämättä, mitä oikeastaan lähdin hakemaan. Löysin sattumalta putiikin nimeltä Tally Weijl, josta poistuinkin uuden takin kera. Takki oli alennuksessa kaksikymppiä, ei paha. Kierreltyäni aikani tulin siihen tulokseen, että etsin jonkin ravintolan ja käyn syömässä ennen kotiinpaluuta. Minun teki mieli kiinalaista, mutten yhtään tiennyt, missä päin sellainen voisi olla. Hetken päästä näin kyltin, jossa luki "Kitanjska" ja jotakin. Tiesin "Kitanjskan" tarkoittavan kiinalaista, joten seurasin kylttiä maanalaiseen käytävään ruuankiilto silmissäni. Löysinkin suuren kiinalaisen liikkeen täynnä kaikenlaista tavaraa. Siellä oli oikeasti ihan kaikkea! Kaikkea, paitsi ruokaa. Päätin käydä vilkaisemassa, enkä poistunut sieltäkään tyhjin käsin. Löysin 13 eurolla wet look -legginssit, joita olenkin jo jonkin aikaa haeskellut. Ne ovat muuten kovaa huutoa täällä Ljubljanassa! Täytyy kyllä poiketa tuossa kaupassa vielä uudestaan, sieltä saisi ostettua esimerkiksi kivoja joululahjoja ja tuliaisia Suomeen.
I walked from school to the centre by myself for the first time. I went to the city centre without any idea of what to look for. I accidentally found a shop called Tally Weijl and I walked away from it with a new jacket. The jacket was on sale and it costed only twenty euros, not bad. After a while of going around I decided to search some restaurant and eat there before I go back home. I wanted to eat Chinese, but I didn't know where could I find it. Then I saw a plaque with a text "Kitanjska" and something else. I knew that "Kitanjska" means Chinese so I followed the plaque dreaming of food. I found a huge Chinese shop full of all kinds of stuff. There were really everything! Everything, but food. I had a look on the shop and I didn't walk away without buying anything. I bought wet look -leggings that costed 13 euros. I have searched for that kind of pants for a while. They are the hottest fashion here in Ljubljana, I'll tell you! I think I need to visit that shop once more, I could buy some Christmas presents and homecoming gifts there.
Paluumatkallani löysin vahingossa kiinalaisen ravintolan ja sain kuin sainkin syödä sitä, mistä olin koko päivän haaveillut. Otin keittoa, kanaa ja riisiä, ja ai että miten olinkaan kaivannut kiinalaista! Tuli hyvä mieli ja maha täyteen, siitä olikin hyvä siirtyä kämpille kirjoittamaan blogia :) Ja tässä mä nyt olen, seuraavaksi aion skypettää ja käydä suihkussa ennen nukkumaanmenoa. Huomenna onkin jo torstai ja reissun puolivälikin alkaa kohta häämöttää! Illanjatkoja!
- Petra -
On my way back I accidentally found Chinese restaurant. I finally got the food that I had dreamt of. I ordered soup, chicken and rice, and oh my God how I had missed that! I became very happy and full, then I walked to my apartment to write blog. And here I am, next I'm going to use some Skype and take a shower before going to bed. Tomorrow it's already Thursday and we are almost halfway of the journey! Have a nice evening!
- Petra -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti