Olen Petra Helminen, 20-vuotias koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjauksen opiskelija Turun kristillisestä opistosta. Ensi keskiviikkona nousen koneeseen suuntanani Slovenian pääkaupunki Ljubljana, jossa olisi tarkoitus asua viisi ja puoli viikkoa työssäoppimisen merkeissä. Työssäoppimispaikkanani toimii paikallinen erityiskoulu ZGNL, jossa opiskelee kuuroja, puhehäiriöisiä sekä autistisia lapsia ja nuoria. Tämä blogi keskittyykin nimensä mukaisesti työssaoppimiseeni ulkomailla (Usposabljanje v Sloveniji = Työharjoittelu Sloveniassa). Odotan reissulta uusia, mahtavia kokemuksia sekä haasteita. Matka tulee varmasti myös kasvattamaan minua ihmisenä, sillä en ole juuri reissannut itsenäisesti edes kotimaassa.
Halusin lähteä suorittamaan työssäoppimistani ulkomaille monestakin syystä. Minulla on paljon kokemusta lasten parissa työskentelystä: olen toiminut esimerkiksi lukuvuoden mittaisen jakson verran kouluavustajana ja vetänyt lasten puuhakerhoa. Lisäksi kuurojen vanhempieni myötä toinen äidinkieleni on viittomakieli, jota pääsen hyödyntämään ensimmäistä kertaa ikinä työelämässä. En koe, että olisin hyötynyt tai oppinut mitään uutta siitä, jos olisin hakeutunut entuudestaan tuttuun työympäristöön "harjoittelemaan". Muut luokkalaiseni siis lähtevät oppimaan tulevasta työstään suomalaisiin peruskouluihin ja iltapäiväkerhoihin. Toinen syy valinnalleni oli se, että minua on aina kiehtonut opiskeleminen ja työskentely ulkomailla. Minulle ei ole aikaisemmin tarjoutunut mahdollisuuksia lähteä, joten totesin aikani olevan joko nyt tai ei koskaan. Vaikka jätän keskiviikkona taakseni ystävät, perheen, rakkaan avomieheni ja muut läheiset, vaikka tulen kaipaamaan aivan valtavasti ihmisiä, suomalaista ruokaa ja televisiosarjoja, kotiani ja paljon kaikkea muuta, näen tilaisuuteni olevan tässä. Kadun ennemmin tehtyä kuin tekemättä jättämistä. Puolitoista kuukautta ei kuitenkaan ole ylitsepääsemättömän pitkä aika.
Fiilikset näin kolmea yötä ennen lähtöä ovat aika jännittyneet. Päivä päivältä olen havainnut itseni ajattelevan asioita yhä enemmän matkani kannalta. Tällä hetkellä istun kotisohvalla ja mietin, että muutaman päivän päästä en enää löhöilekään täällä moneen viikkoon. Samaan aikaan odotan jo innolla Ljubljanaan saapumista ja uusien ihmisten kohtaamista, mutta samalla mieleni valtaa eroahdistus ja huoli omasta pärjäämisestäni yksin uudessa maassa. Bloggaaminen on hyvä keino käsitellä tunteita ja ajatuksia reissusta - parin viikon päästä palaan varmasti lukemaan ensimmäisiä postauksiani terapeuttisessa mielessä ja vertailemaan näitä pohdintoja senhetkiseen tilanteeseen.
Tästä tämä reissublogin pitäminen nyt sitten lähtee. Seuraavan postauksen näpyttelen luultavasti Sloveniassa, sillä ennen lähtöä on vielä paljon tehtävää pakkaamisesta matkustusasiakirjojen tulosteluun. Huomenna käydään avokin kanssa Helsingissä tsekkaamassa Five Finger Death Punchin keikkakin, jaiks... Lisään tähän loppuun vielä yhteiskuvan eilisistä läksiäispippaloistani, oli aivan ihana ilta. <3
Tervetuloa seuraamaan blogiani! Palataan asiaan viikon puolenvälin jälkeen! :)
- Petra -
Good evening everyone!
My name is Petra Helminen, I'm 20 years old school assisting and morning and afternoon instructing student from Turku Christian Institute. On the next Wednesday I'll travel to Ljubljana, the capital of Slovenia, by plane. I'm supposed to live there five and a half weeks because of job-on-learning. My job-on-learning place will be a special school ZGNL for deaf, speech disordered and autistic children / youth. This blog, due its name, is about my job-on-learning on abroad (Usposabljanje v Sloveniji = Practising at work in Slovenia). I expect new awesome experiences and also challenges from the trip. It's going to grow me as a person too, because I haven't been traveling a lot even in my homeland Finland.
I wanted to do my job-on-learning on abroad for many reasons. I've got lots of experience working with children: I've worked for example as a school assistant for a year and leaded an activity club for kids. In addition, because of my deaf parents, my second mother tongue is sign language, so this is going to be the first time I get to use it in working life. I don't think I would have capitalised or learned anything new, if I had asked to be committed in familiar working environment. Other people from my class are going to Finnish comprehensive schools and afternoon clubs to have a job-on-learning. The second reason for my choice is that working and studying on abroad has always fascinated me. There hasn't been opportunities before so I stated that it's now or never. Even though I will leave my friends, my family, my lovely partner and other important people in my life, even though I will miss everyone and everything from Finnish food to my favorite tv-shows and my home, I see that this is my time to go. I prefer to regret something I've done instead of regretting something I didn't do at all. One and a half months isn't that long time to be away.
My feelings are pretty nervous. Day by day, I catch myself thinking about the trip more and more. At the moment I'm sitting on the couch thinking that in a few days there's going to be many weeks break of relaxing on this same couch. At the same time I'm very excited about arriving in Ljubljana and meeting new people, but at the same time I'm feeling anxiety of separation and worrying about being fine alone in the new country. Blogging is a good way to handle feelings and thoughts about the trip - in a couple of weeks I surely will return to the first posts in a therapic way and compare the texts to the situation going on that time.
So, here we go with the blogging. The next post will be written in Slovenia, because I still have much to do before I leave: packing, printing the documents etc. Tomorrow it's time to check the gig of Five Finger Death Punch with my partner in Helsinki, yay... The photo on top is from yesterday, we had a wonderful night with my friends in my farewell party. <3
Welcome to follow my blog! I'll be back after the middle of the week :)
- Petra -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti