Kun luontoäiti näyttää parastaan / When Mother Nature shows its best

Viikonloppu on kohta takana ja siitä riittää kyllä kirjoitettavaa. Kaikki tunteiden ääripäät on tullut koettua näiden parin päivän sisällä, ja tämä sunnuntai onkin hyvä pyhittää sängyssä hengailulle ja aivojen narikkaan heittämiselle. Ulkonakin on kylmä ja pilvinen sää, joten mikäs tässä peiton alla lempivillasukat jalassa dataillessa. Tosiaan, lämpimät kelit ovat tainneet torstain jälkeen jättää hyvästit Ljubljanalle. Aamuisin on sumuista ja mittari näyttää vain paria plusastetta. Perjantaina sekä eilen aurinko kyllä näyttäytyi vielä iltapäivällä komeasti, mutta ei ulkona oikein enää ilman paksumpaa takkia pärjää. Tämän postauksen otsikko ei siis suinkaan liity vallitseviin sääolosuhteisiin, vaan eiliseen reissuun ympäri Slovenian vuoristoalueita.

The weekend is almost over and there is enough to write about it. I have gone through all the extremities of emotions during the last few days, and this Sunday is such a good day to hang out in bed and forget it all. It's cold and cloudy outside, so I have no problem with surfing on the Internet under the blanket wearing my favorite woolen stockings. The warm weather has left Ljubljana after Thursday. Mornings have been foggy and there has been only few degrees temperature outside. On Friday and also yesterday sun shined bright in the afternoon, but you won't get along outside without thicker coat on. So, the title of this post is not about the current weather circumstances, it's about the trip we did around the mountain areas of Slovenia yesterday.

Ennen kuin aloitan, haluan vielä kertoa perjantain kohokohdista. Menin töihin kahdeksaksi ja saavuttuani luokkaan viidennen luokan opettaja kysyi heti ensimmäisenä, olenko maistanut kuuluisia slovenialaisia donitseja. Vastattuani kielteisesti hän kehotti minua ryntäämään opettajahuoneeseen. Joku opettajista ilmeisesti oli tuonut aamulla mukanaan laatikollisen donitseja sinne. Opettaja kielsi minua pitämästä kiirettä, käski vain nauttia donitsista ja kupillisesta kahvia rauhassa ennen tunnille palaamista :D Kyllähän se mulle hektisen viikon päätteeksi sopi oikein hyvin. Päästyäni opettajahuoneeseen pöydällä oli enää yksi ISO mehevä donitsi jäljellä. Nappasin sen itselleni ja keittelin tuoreet kahvit siinä samalla, kun nautiskelin tuota perinneherkkua. Vitsit, että oli muuten maukasta! Pehmeä taikina, sopiva makeus ja lämmin persikkahillotäyte - täydellinen leivonnainen! Ei muuten ollenkaan huono tapa aloittaa päivä...

Aamulla pääsin myös osalliseksi viidesluokkalaisten englannin tunnille. Oppilaiden kanssa käytiin läpi Aristokattien tarinaa kysymyksin ja kuvin. Monista aiheista saatiin antoisia keskusteluja aikaiseksi, ja mun rooli olikin mm. vastata kysymyksiin suosikkiautoista ja siitä, pelaanko Eurojackpottia, sekä antaa pojille vinkkejä siihen, millaisista asioista tytöt tykkää. Monet heistä kyllä tiesivätkin, että tytön sydämen voi voittaa esimerkiksi viemällä hänet leffaan tai illalliselle. Mun mielestä oli herttaista kuunnella 11-12-vuotiaiden ajatuksia asiasta! Noista pojista tulee vielä jonain päivänä todellisia hurmureita, voi että...

Muuten työpäivä olikin samaa kuin ennenkin, sellaista seurailua ja pientä avustamista. Pääsin taas viettämään viikonloppua ajoissa ja suuntasinkin suoralta kädeltä kauppaan ostamaan viikonloppuruokia ja -herkkuja. Vietin perjantain asunnollani rentoutuen ja menin aikaisin nukkumaan, sillä lauantaina oli varhainen herätys ja pitkä päivä tiedossa.

Before I start, I'd like to tell you about the highlights from Friday. I went to work at 8 AM and when I arrived to the class room, the teacher of the fifth graders asked me, if I had tasted the famous Slovenian donuts. I answered no, so she told me to run to the teachers' room. Some teacher had brought a box of donuts there with her in the morning. The teacher prohibited me to hurry, she ordered me just to enjoy my donut and a cup of coffee before coming back to the class :D I was fine with that after hectic week.  When I got to the teachers' room, there was only one BIG juicy donut left. I snatched it right to myself and brew some coffee during tasting that traditional yummy. Damn, it was so delicious! Soft dough, appropriate sweetness and warm peach marmelade filling - what a perfect pastry! Not a bad way to start a day...

In the morning I also attended to fifth graders' English lesson. We were talking about the story of Aristocats with questions and pictures. We had many good conversations about it, and my role was, among other things, to answer to the questions about my favorite cars and about me playing Eurojackpot, and also to give some advice for the boys about what kind of things girls like. Many of them knew that to win a girl's heart they can for example take her to cinema or for a dinner. I think it was so sweet to listen to their thoughts! Those boys will become real casanovas some day...

The rest of the day was usual, just observing and little helping. I got home early and I went straight to the grocery store to buy some food and snacks for the weekend. I spent my evening by relaxing at my apartment and I went to bed in time, because I had to wake up early on Saturday and we were about to have a long day.

Lähdimme matkaan aamuseitsemältä kohti vuoristoja. Jo heti aamusta sain kuluttaa takapuoltani auton penkissä tovin, ja ajeluahan noin puolet koko päivään menneestä ajasta olikin. En ole ihan varma, missä kylässä tai kaupungissa tarkalleen kävimme aluksi, mutta siellä tsekkasimme Sava-joen alkulähteen. Ilma oli puhdasta ja raikasta, vesi upean turkoosia. Vedessä oli paljon erilaisia kaloja ja pohjamudissa jonkinlaisia "pyörteitä". Paikka oli rauhallinen, sielu sai levätä. Harmi, etteivät värit pääse oikeuksiinsa näissä valokuvissa. Omin silmin tuo on nähtävä, jotta ymmärtäisi.

We left the city at 7 AM and went to the mountain areas. Already in the morning we drove a lot, and actually the half of the day was only driving. I'm not sure what was the name of the village of the town that we visited first, but there we checked the spring of the Sava river. The air was pure and fresh, water was fantastic turquoise. There were many different fishes in the water and some kind of whirls in the sludge. The place was peaceful, my soul got relaxed. It's sad that the colours don't look so good in these photos. You've got to see with your own eyes to understand.

Lähteeltä suuntasimme Vršič-vuorelle. Tällä kertaa ei mun onnekseni tarvinnut vaeltaa puoltatoista kilometriä vuorta ylös, vaan tämä hoitui autolla. Oli jännittävää ajaa kapeita ja jyrkkiä vuoristoteitä, maisemat olivat sitäkin upeammat. Tuntuu, että postauksesta toiseen mä vain hehkutan erilaisia maisemia, mutta on Slovenia vaan niin pirun kaunis maa. Eri tavalla kaunis kuin Suomi. Parkkeerasimme lähelle vuoren huippua ja maksoimme siitä sympaattiselle vanhalle miehelle, joka toimi pysäköinninvalvojana. Hän palasi myöhemmin luoksemme ojentaen meille hyvää hyvyyttään omat kartat alueesta, minulle vieläpä englanninkielisenä. Paikalla oli paljon nuoria saksalaismiehiä, jotka olivat aikeissa lähteä vuorikiipeilemään. Osalla heistä oli sortsit jalassa, vaikka lämpötila oli juuri ja juuri plussan puolella, hui! Auringonpaisteessa ihailimme Samon kanssa vuoristomaisemia ja luontoa sievoisen tovin ja otin todella paljon kuvia, ennen kuin jatkoimme matkaa.

We headed to mountain Vršič from the spring. This time, for my luck, we didn't have to hike one and a half kilometers up to the mountain. We did it with a car. It was very exciting to drive on tight and steep roads, but the views were amazing. I feel like I just keep blazing them from post to another, but it's just the truth. Slovenia is wicked beautiful country. Beautiful in a different way comparing to Finland. 

We parked near the top of the mountain and paid for that to a sympathic old man, who worked as a traffic warden. He came back to us later to give us maps of the area, for me in English. Good man. There were also many young German men, who were going to climb. Some of them wore shorts, even though the temperature wasn't that warm, huh! We admired the views and nature with Samo in the sunshine for a while. I took a lot of photos before we continued to the next place.

Pujoteltuamme vuoristotien alas ajoimme katsomaan Soca-jokea (muistinkohan nimen nyt oikein?) eräälle sillalle. Vesi oli väritykseltään vielä aamulla nähtyä lähdettäkin kauniimpi. En vain saanut katsettani irti turkoosina virtaavasta vedestä. Sanoinkuvaamatonta. Mutta jotakin esteettisempää oli vielä tulossa...

We drove down the winding road and visited a bridge on river Soca (did I remember the name right?). The colour of water was even more beautiful than the colour of the spring we saw in the morning. I just couldn't get my eyes of the turquoise flowing water. No words. But there was something even more esthetic coming...

Napoleonin aikana rakennettu kivisilta keskellä metsää oli seuraava kohteemme. Samo kertoi minulle vähän sen historiasta samalla, kun puikkelehdimme hieman vaikeakulkuisessa metsämaastossa kohti siltaa ja joen rantaa. Jälleen kerran joen vesi oli äärimmäisen kauniin väristä. Ranta oli täynnä vaaleita sileitä kiviä ja tätä kaikkea ympäröivät puut syksyn sävyissä. Luontoäiti on todellakin näyttänyt parastaan. Samo kertoi paikallisten käyvän uimassa kyseisessä paikassa kesäisin. Sääli, ettei näin marraskuussa tullut mieleen ottaa bikineitä mukaan. Sillalta voisi hyppiä puhtaaseen veteen uimaan ja rantakivetyksillä voisi nautiskella yli kolmekymmenen asteen helteistä silmiä hivelevässä ympäristössä. Kylläpäs noin kaunis luonto saa mut runolliseksi.

Our next stop was a stone bridge that was built in Napoleon's time. Samo told me a bit about its history during our walk to the bridge and the bank of the river in the forest. And then again, the water in the river had supremely beautiful colour. The bank was full of light smooth stones and all this was surrounded by autumn coloured trees. Mother Nature has really shown its best. Samo told me that the local people go to swim there in the summer. What a pity that now when it's November, I didn't remember to take my bikini with me. I could jump down from the bridge and enjoy over thirty degrees heat on the beach with stones, with the wonderful environment around me. Oh, that beautiful nature makes me poetic.

Kozjakin vesiputous oli seuraava ja myös viimeiseksi jäänyt visiittimme. Jätimme auton parkkiin ja kävelimme noin puoli tuntia reitillä, jonka näkymät vaihtelivat maaseudusta metsään. Koska päivä oli jo pitkällä, olin väsynyt ja nälkäinen, enkä aluksi uskonut vesiputouksen olevan näkemisen arvoinen. Minua turhautti kävellä sinne, kun olin jo tottunut istumaan lähes koko päivän autossa. Mieleni muuttui kuitenkin saman tien, kun näin, mitä kallioiden kätköistä löytyi. En ole koskaan nähnyt vesiputousta luonnossa, puhumattakaan noin komeasta sellaisesta. Todella vakuuttavaa, todella. Kozjak laski "altaaseen", jossa Samo kertoi ihmisten käyvän uimassa. Jälleen kerran vuodenaika jäi harmittamaan. Koko paluumatkan putoukselta autolle pohdin vain pienessä pääkopassani, miten maailmasta voi löytyä noin kauniita paikkoja. Miten luonto voi olla niin ihmeellisen upea? Täysin käsittämätöntä.

Waterfall Kozjak was our next and also the last visit. We left the car to the parking place and walked about thirty minutes. The views varied from countryside to forest. Because we had already had a long day, I was tired and hungry and I didn't actually believe that the waterfall would be worth to see. I was a bit frustrated, because I had got used to sit in a car for a whole day. I changed my mind immediately when I saw what was hiding behind the rocks. I have never seen a waterfall in nature, let alone that graceful one. Very impressive, really. Kozjak fell down to the "pool" where people go to swim, told by Samo. Then again I was a bit upset because of the season. For the whole way back to the car I wondered in my little head, how is it possible to have this beautiful places in the world. How can nature be so wonderful? Miraculous.

Yritettiin etsiä läheisestä kylästä ruokapaikkaa, mutta suurin osa ravintoloista oli sesonkikauden loputtua sulkenut ovensa. Päätimme siis lähteä kotimatkalle ja syödä vasta Ljubljanassa. Jäimme lähes tunniksi jumiin ruuhkautuneelle moottoritielle ja matka venyikin kahden tunnin sijaan yli kolmetuntiseksi. Haimme keskustan McDonald'sista pikaruokaa ja sitten pääsin pitkän odotuksen jälkeen kämpilleni lepäämään. Oli raskas, mutta antoisa kymmenen tunnin reissu.

Mainitsin tuossa alussa tunteideni menneen jonkin sortin vuoristorataa viimeisten päivien aikana. Olen tuntenut suunnatonta onnea ja ihastusta tätä maata kohtaan, ollut ylpeä pärjäämisestäni täällä, iloinnut ihmisten kanssa, nauttinut ja nauranut. Olen kuitenkin myös potenut koti-ikävää, väsymystä, ärtyneisyyttä, yksinäisyyttä ja neuvottomuutta. Olen ollut ahdistunut, pelokas ja järkyttynyt Pariisin terrori-iskusta, olen riidellyt minulle tärkeiden ihmisten kanssa ja ylianalysoinut asioita mielessäni. Tämä viikko on ollut kaikista ihanista kokemuksista huolimatta myös melko vaikea ja uneton. Toivottavasti ensi viikko olisi helpompi. Huomenna on onneksi vapaapäivä, jeij!

We tried to search for a restaurant in a village, but most of them were closed because the summer season had ended. We decided to have a way home and eat in Ljubljana. I were stuck almost for an hour on over-crowded motorway and our trip reached to over three hours instead of two. We got fast food from centre's McDonald's and then I finally got to rest in my apartment after long wait. It was hard but productive ten hours journey.

In the beginning I said that my emotions have been some kind of  rollercoaster in the last few days. I've felt incredible happiness and admiration toward this country, I've been proud of myself and been happy with people, enjoyed and laughed. I have also been homesick, tired, annoyed, lonely and helpless. I've felt anxiety, fear and shock because of the terrorism in Paris, I have argued with people who are important to me and over-analyzed things in my mind. This week has been difficult and sleepless, despite all the lovely experiences. I hope that next week would be easier. Tomorrow I have a day off, yay!

Sytytän tänä iltana kynttilän Pariisissa menehtyneille ja heidän omaisilleen, sekä rakkaalle sukulaiselleni, joka on eilen laskettu haudan lepoon. Rauhallista sunnuntai-illan jatkoa kaikille. <3

- Petra -

Tonight I light a candle for the victims and their relations in Paris, and also to my dear relative who has been buried yesterday. Have a peaceful Sunday evening, everyone. <3

- Petra -