Lähtöpäivään on jäljellä enää yhdeksän yötä, mihin aika oikein katoaa? Tuntuu haikealta jättää kohta tämä maa ihmisineen ja kauniine paikkoineen. Onneksi tänne voi halutessaan matkustaa uudelleen. Odotankin oikeastaan jo suurella innolla kotiinpaluuta. Pääsen halaamaan rakkaimpiani, syömään suomalaista ruokaa ja valmistautumaan jouluun toden teolla.
Only nine nights left before I leave, where does time disappear? I feel a bit sad about leaving this country with its people and beautiful places soon. Luckily it's possible to travel here again whenever I want. Actually, I just can't wait to get back home. I'll get to hug my loved ones, eat Finnish food and get ready for Christmas.
Eilen töissä riitti tekemistä: viimeistelin kolmannelle luokalle viime viikolla askartelemani elinkaarijulisteet opettajan tulostamilla kuvilla, ja vedin venyttelytuokion neljäsluokkalaisten liikuntatunnilla. Osa pojista ei kyennyt rauhoittumaan venyttelemisen ajaksi, mikä oli haastavaa ohjaamisen kannalta. Liikunnanopettajat ottivat riehakkaimmat oppilaat kuitenkin hyvin haltuunsa ja sainkin vetää tuokion loppuun rauhassa. Oli kiva päästä toteuttamaan aiemmin syksyllä koulussa harjoiteltu toimintatuokion osa käytännössä.
Liikunnan jälkeen menin kyselemään eräältä minusta vastuussa olevalta henkilöltä seuraavan päivän lukujärjestyksestä, jossa oli epäselvyyksiä. Asiaa selviteltyämme minulle kerrottiin, että koulun rehtori olisi halukas tapaamaan minut lähipäivinä. Meninkin käymään hänen työhuoneessaan, jossa olikin vielä toinen tapaaminen menossa. Parimetrinen, kolmekymppinen mies nousi tuoliltaan, kätteli minua ja kyseli minulta kansainvälisin viittomin monia asioita. Sain tietää hänen olevan kuuro maajoukkuetason koripalloilija Miha Zupan, joka on aikoinaan opiskellut ZGNL:ssä ja oli siksi käymässä koululla. Myöhemmin googlettelin urheilijaa kämpilläni ja tajusin jutelleeni oikean kuuluisuuden kanssa. Itse kun en lajiin ole juuri perehtynyt, niin en tiennyt hänen olevan kova nimi korispiireissä. Voi vitsit, nyt jäi sitten yhteiskuvat ja nimikirjotukset pyytämättä! :D
Loppupäivä olikin yhtä joulupuuhastelua saman nelosluokan kanssa. Koristelimme pahvisen joulukuusen oppilaiden askartelemilla koristeilla, väritimme jouluisia kuvia ja teimme hauskoja avaimenperiä. Työpäiväni päättyi tunnin normaalia aikaisemmin, mikä oli ihan mukava yllätys.
Yesterday was full of assignments at work: I finished life cycle posters that I made last week for third graders with pictures printed by teacher, and leaded a stretching moment for fourth graders after their lesson of sports. Some boys couldn't calm down for stretching, which was difficult to handle while leading. The teachers of the lesson took a control of them very well, so I had a chance to make my stretching moment till the end. We have practised leading this kind of things in my school this autumn, so it was nice to get to carry it out finally in real situation.
After sports I went to ask person who is in charge of me about next day's timetable, because I had no clue about it. We made it clear, and then I was told to meet a director of the school in next days. I went to his room where was some meeting still going on. Two meters tall, around thirty years old man stood up, we shaked hands and then he asked me about things in international sign language. I got an information that he was deaf basketball player in international level, Miha Zupan. He has studied in ZGNL and that's why he was in the school at the moment. Later I googled him in my apartment and realized that I had just talked to a real famous celebrity. I don't know much about basketball so I didn't know that he is well-known in it. Damn, I didn't ask him for a photo or write an autograph! :D
The rest of the day was just making Christmas things with the same fourth graders. We decorated a Christmas tree made of board with pupils' self-made decorates, coloured Christmas pictures and made funny key fobs. It was a nice surprise that my day at work ended one hour earlier than normally.
Iltapäivällä kävin Lidlissä ruokaostoksilla ja söin ruuaksi minipizzoja. Myöhemmin lähdin uudestaan koululle tsekkaamaan joulumyyjäiset. Tupa oli täynnä oppilaita/opiskelijoita, sekä heidän perheenjäseniään. Myyjäisissä myytiin pääosin lasten ja nuorten itsensä valmistamia tuotteita, sekä tarjottiin lämmintä jouluteetä. En ostanut mitään, kiertelin vain myyntipöytiä ja juttelin muutamien opettajien sekä amispuolen opiskelijoiden kanssa. Viihdyin markkinahumussa puolisen tuntia, ennen kuin kävelin takaisin asunnolleni viettämään loppuiltaa suosikkisarjojeni, Skypen sekä musiikin parissa.
In the afternoon I bought food from Lidl and ate minipizzas for dinner. Later I went back to school to check out the Christmas fair. The house was full of pupils/students and their family members. In the fair they were selling mostly products made by children and youth themselves. There was also Christmas tea for free. I didn't buy anything, I just walked around the tables and had conversations with teachers and students from secondary school. I stayed in the fair for thirty minutes until I walked back to my apartment to have a nice end for the day with my favorite series, Skype and music.
Tänään menin töihin vasta kymmeneksi, joten aamulla sai nukkua pidempään. Uni tekikin hyvää, sillä herätessäni kaksi päivää vaivannut päänsärky oli tipotiessään. Kymmeneltä tapasin rehtorin sovitusti ja keskustelimme mm. Suomen koulutusjärjestelmästä sekä omasta viihtymisestäni täällä. Rehtori toivotti minulle lopuksi kaikkea hyvää ja toivoi minun menestyvän tulevaisuudessa. Mulle jäi tapaamisesta todella hyvä fiilis.
Aloitin varsinaisen työpäiväni pitämällä ties kuinka monetta kertaa saman esitelmän Suomesta, tällä kertaa toiselle amisluokalle. Erityistä tässä oli kuitenkin se, että minun toivottiin viittovan samalla, kun esittelin kotimaatani englanniksi. Ryhmässä oli käsittääkseni yksi täysin kuuro ja useita heikkokuuloisia opiskelijoita. Viitoin siis hieman sekalaisesti kansainvälistä ja suomalaista viittomakieltä, ja opettaja täydensi tarvittaessa. Jälkeenpäin sain paljon kehuja esityksestäni. Opettaja kertoi, ettei ryhmä ole koskaan ennen seurannut noin kiinnostuneena ulkopuolisen henkilön vetämää oppituntia. Oli hienoa kokea onnistuneensa :)
Puolesta päivästä eteenpäin olin ensimmäistä kertaa iltapäiväkerhon puolella. Koska sää suosi, olimme porukalla ulkona. Ensin vain valvoin lasten leikkejä ja liikkumista pihalla, kunnes yksi ohjaajista pyysi minua pyörittämään kanssaan hyppynarua. Lapset menivät jonoon ja hyppivät yksi kerrallaan keskellä. Sitä olisi lasten puolesta voinut jatkaa varmasti ikuisuuden, niin hauskaa heillä oli. Reilun tunnin narunpyörittämisestä tuli kyllä käsi ja olkapää kipeäksi! Lähdin kotiin kahdelta ja tämä iltapäivä onkin mennyt syödessä, sähköposteja kirjoitellessa sekä tätä postatessa. Seuraavat tunnit menevät taas Skypessä, kun juttelen ensin vanhempieni ja sitten hyvän ystäväni kanssa. Kiva ilta tiedossa, katsotaan mitä loppuviikko tuo tullessaan ja palaillaan!
Today I went to work as late as ten o'clock, so I got time to sleep. It was good, because when I woke up, the headache that had lasted for two days had gone. At 10PM I met the director as planned and we talked for example about Finnish school system and my feelings here in Slovenia. In the end director wished me all good and hoped that I will succeed in the future. I got really good feeling of the meeting.
I started the actual work by having the same presentation of Finland for -I don't even know many- time. This time I made it in another class of secondary school. What was special about that, was that they asked me to use sign language at the same time I tell about my home country in English. If I understood right, there was one fully deaf and few hard of hearing students in the group. So, I signed mixing Finnish and international sign languages, and the teacher supplemented if needed. Afterwards I heard that my presentation was absolutely great. The teacher told me that her group has never followed anyone's lesson that interested. It felt great to have an experience of managing in something :)
Since the middle of the day I stayed in the afternoon activity club for the first time. Because the weather was good, we were outside all together. At first I just observed children with their playing and moving around. Then one of the leaders asked me to spin the skipping rope with her. Kids went into queue and jumped one by one in the middle. I think it could have lasted forever, children found it so fun. Spinning the rope for over an hour made my arm and shoulder hurt! I went home at two o'clock and this afternoon's been about eating, writing e-mails and, of course, posting this. The next hours will be spent in Skype again; first I'll talk with my parents and then with a good friend of mine. It's going to be nice evening, let's see what's going to happen in later days this week. I'll get back here soon!
- Petra
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti