Lensin perjantaina Sloveniasta Saksan kautta turvallisesti Suomeen ja viikonloppu meni sellaisessa hälinässä ja hässäkässä, että ehdin vasta nyt purkamaan laukkuni ja istahtamaan koneen ääreen bloggaamisen merkeissä. En oikein vieläkään ole täysin sisäistänyt sitä, että olen kaukana Ljubljanasta ja normaali arki kotimaassa on alkanut. Tuntuu silti hyvältä olla kotona läheisten, supisuomalaisten asioiden ja joulutunnelman ympäröimänä. Palataan kuitenkin vielä viime viikkoon ja viimeisiin päiviini reissussa.
I'm home!
Last Friday I flew safely from Slovenia to Finland through Germany. Last weekend was so full of hustle that I got to unpack my bags and sit down to write blog as late as now. I haven't even realized it yet that I'm far from Ljubljana and the normal every-day-life in my home country has begun. Still, it feels good to be home with my dearest people, real Finnish things and feeling of Christmas around. Let's get back to last week and my final days of the trip.
Tiistaina sain vetää tuokion, jossa kolmasluokkalaiset kirjoittivat kirjeen joulupukille englanniksi. Opettajan tulkatessa, minun esimerkkiäni seuraten lapset saivat pohtia omaa käyttäytymistään vuoden aikana sekä aineettomien joululahjojen, kuten ilon ja yhdessäolon merkitystä. 7-9-vuotiaille erityislapsille ei-konkreettisten asioiden hahmottaminen oli kuitenkin haastavaa. Teimme kolmas- ja neljäsluokkalaisten kanssa lisää joulukoristeita pitkin päivää ja tapasin vastuuhenkilönikin viimeistä kertaa arvioinnin merkeissä. Oli ihanaa kuulla tehneensä hyvää työtä ja saaneensa paljon kiitosta opettajilta. Sain myös lahjaksi ZGNL:n logolla ja eräällä aforismilla varustetun mukin. Loppupäivästä kiersimme englannin opettajan kanssa instituutin vieraampia osia, kuten fysioterapiatiloja, asuntolaa ja ammattiopistolle kuuluvaa rakennusta, josta löytyivät mm. teknisen työn luokka sekä medialuokka. Samaisen opettajan kanssa pidimme englannin yksityistunnin kuurolle tytölle, ja viimeisillä tunneilla juhlittiin vielä neljäsluokkalaisen pojan synttäreitä sekä kerrattiin numeroita ja koulutarvikkeita "hämähäkkileikin" avulla. Siinä heiteltiin lankakerää oppilaalta toiselle ringissä ja loppujen lopuksi piirin keskelle muodostui hämähäkinverkko.
Työpäivän jälkeen kävin shoppailemassa tuliaisia Suomeen sekä kiitoslahjoja koululle, vuokraemännälle ja Samolle. Illalla vielä siivoilin ja otin rennosti ennen nukkumaanmenoa.
Last Tuesday I got a chance to lead a moment with writing a letter for Santa Claus in English. The teacher interpreted and third graders followed my example while they were also thinking about their behavior during the year and the meaning of immaterial Christmas gifts, like joy and being together. From 7 to 9 years old special children found it hard to understand non-concrete things. We made more Christmas decorations with third and fourth graders during the day and I also met my mentors for the last time. It was lovely to hear that I had done good work and got lots of thanks from the teachers. I got a mug with the logo of ZGNL and an aphorism as a gift, too. In the end of the day me and the English teacher walked around the institute to see the unknown parts (for me) of the school, for example the rooms for physiotherapy, the dormitory and the building that belongs to the secondary school with wood work class and media class etc. We had a private English lesson for a deaf girl with the same teacher, and in the final classes we celebrated the birthday of a boy from fourth grade and reread numbers and school stuff with "spider play." We threw a ball of yarn to each other in a ring and in the end there was a spiderweb in the middle of the circle.
After work I went to buy some home coming gifts to Finland and thanking gifts for school, host mom and Samo. In the evening I cleaned up my apartment a bit and relaxed until I fell asleep.
Keskiviikkopäivä meni töiden osalta iltapäiväkerhon puolella. Ensin olimme tuttuun tapaan ulkona puoli yhdestä eteenpäin ja minut laitettiin taas pyörittämään hyppynarua. Välillä myös tarkkailin lasten leikkejä ja juttelin muiden aikuisten kanssa. Kahden maissa siirryttiin sisälle tekemään läksyjä sekä painamaan vihreällä maalattuja käsiä paperille. Kädenjäljet leikattiin irti paperista ja ne koristeltiin kimaltein. Käsittääkseni niistä oli tarkoitus muodostaa joulukuusi koulun seinälle.
Töistä päästyäni palloilin hetken kotona, kunnes Samo nappasi minut autolla mukaansa "kristallipalatsiin." Se oli moderni, korkea rakennus, jonka 20. kerroksessa sijaitsi pieni ja tunnelmallinen kahvila. Kulutimme seuraavat kaksi tuntia macchiatoa ja kaakaota juoden. Juttelimme jäähyväistunnelmissa ja annoimme toisillemme joululahjat. Samo sai minulta rasiallisen suklaakuorrutettuja kuivattuja hedelmiä sekä jouluisen kynttilän. Minulle osoitettuun lahjaan kuului puolestaan suklaalevy sekä vartavasten mulle teetetty muki, jonka toisella puolella luki "Made with love in Slovenia." Toiselle puolelle oli painatettu blogini banneri, vau!
Day at work on Wednesday was spent in the afternoon activity club. At first we were outside with the kids since 12:30 and I was told to spin the skipping rope again. I also observed playing children and had conversations with other adults. At about two o'clock we went back inside to do some homework and to paint green handprints to the paper. Then we cut them off and decorated with glitter. I understood that the handprints were supposed to form a Christmas tree to the wall.
After I got away from school I hanged out at home for a while before Samo picked me up with a car to "cristal palace." It is a modern, high building which has small, atmospheric café on its 20th floor. We spent the next two hours by drinking macchiato and hot chocolate. We talked in goodbye feelings and also gave Christmas gifts to each other. Samo got a box of dried fruits with chocolate topping and a Christmas candle from me. The gift given for me included chocolate slab and a mug made personally for me that had a text "Made with love in Slovenia." There was a banner of my blog printed to the other side, wow!
Viimeinen työpäiväni oli torstaina ja olinkin heti aamusta saakka haikeissa fiiliksissä. Otimme yhteiskuvia luokkien kanssa, joissa olin pääasiassa työskennellyt yli viiden viikon ajan. Kävin hyvästelemässä kaikki opettajat ja oppilaat herkkutarjoilujen kera eikä itku ollut kaukana. Lopuksi minulle annettiin iso kasa lahjoja kotiinviemisiksi: kaksi kirjaa Sloveniasta, samana aamuna otettu yhteiskuva jouluisesti kehystettynä, kuulakärkikynä sekä oppilaiden itsensä askartelemia magneetteja, saippuoita ja kortti. Ennen lähtöäni monilla lapsista oli sanansa sanottavana ja sainkin kuulla monet koskettavat kiitokset, kehut ja hyvästit halausten kera. Pakenin päivän päätteeksi vessaan tirauttamaan muutamat kyyneleet, sillä mulle tuli todella surullinen olo siitä, että ainakin oppilaiden osalta tämä oli viimeinen kerta ikinä kun näimme toisemme.
Iltapäivällä tapasin vuokraemäntäni viimeistä kertaa. Juttelimme tovin niitä näitä, sitten kiitin häntä viinipullon ja jouluisen kukan muodossa, ja sain vastalahjaksi suklaata sekä sloveniankielisen ovikyltin. Heitimme ilmoille toiveen uudelleen tapaamisesta - jos vielä jonain päivänä palaan Sloveniaan, aion kyllä ehdottomasti majoittua hänen vuokraamaansa asuntoon!
Viimeisen iltani käytin laukkujen pakkaamiseen, tiskaamiseen ja musiikin kuuntelemiseen. Halusin ajatukset muualle seuraavan päivän lentämisestä, sillä se jännitti minua. Kaikesta huolimatta yöuneni jäivät loppujen lopuksi parin tunnin mittaisiksi ja varhain aamulla olikin jo aika suunnata kohti lentokenttää, väsyneenä mutta täpinöissäni.
The last day at work was on Thursday and I was a bit sad straight in the morning. We took pictures together with the classes I had mostly been working with for the past five weeks. I visited all the pupils and teachers to say goodbyes with some yummies and tears were not far. In the end children gave me lots of gifts to bring home: two books of Slovenia, Christmas style framed photo from the same morning, a pen, and some magnets, soaps and a card made by pupils themselves. Before I left the school many kids had something to say and I heard many emotional thanks, compliments and goodbyes with hugs. I ran to toilet to cry some tears because I felt really sad, That was the last time ever to see the children.
In the afternoon I met my host mom for the last time. We talked for a while some small talk, then I thanked her with a bottle of wine and a Christmas flower. What I got back, was chocolate and a door sign in Slovenian language. We made a wish to meet each other again - if I ever come back to Slovenia, I will totally come to live in an apartment rented by her!
I spent my last evening by packing my bags, doing the dishes and listening to music. I wanted to keep my bad thoughts away; I was a bit scared of flying next day. No matter what, I slept only few hours and early in the next morning it was time to drive to the airport, tired but excited.
Samo saattoi minut turvatarkastuksen porteille saakka ja siitä eteenpäin olin omillani. Lento Ljubljanasta Saksan Müncheniin meni nopeasti alppimaisemia ihaillessa ja koneenvaihtoaika meni terminaalista toiseen juostessa sekä supertarkassa turvatarkastuksessa. Yhdeltätoista Finnairin kone nousi taivaalle ja lensi reilussa kahdessa tunnissa Helsinkiin. Tuolla lennolla oli kyllä ihan parasta juttuseuraa, kun eteläamerikkalainen perheenisä alkoi tylsyyksissään höpötellä mulle. Helsingin päässä minua oli vastassa eräs kaverini, joka hoiti minut bemmikyydityksellä kotikaupunkiini. Vaikka sää oli synkkä ja sateinen, olin aivan fiiliksissä suomalaisista maisemista, jotka vilisivät ajaessamme moottoritietä pitkin. Ei vuoristoja, ei vanhoja kivitaloja, vaan kauniita koteja ja aavoja pelto- ja metsämaisemia. Lisäksi mulla oli muutakin, josta intoilla: aioin yllättää avomieheni, perheeni ja ystäväni saapumalla päivää aikaisemmin kotiin. Minunhan oli määrä palata Suomeen vasta lauantaina. Minua kyydinnyt kaveri oli järjestänyt avokkini jäämään kotiin ystävänsä kanssa. Lähetimme tälle viestin lähestyessämme kotitaloani, jolloin mieheni ystävä ilmoitti, että hänen isänsä olisi muka tulossa tuomaan tälle kotiavaimet. Hän lähti siis "käymään pihalla." Sen sijaan hän hyppäsikin mun tilalle toisen kaverin autokyytiin ja mä menin soittamaan kotini ovikelloa. Mitään aavistamatta avomieheni avasi ulko-oven ja näytti suorastaan järkyttyneeltä, kun ovella seisoikin parhaan kaverin sijasta oma avovaimo! :D Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, hahah. Teimme saman myös vanhemmilleni, jotka olivat ihanan iloisia yllätyksestäni. Mun piti myös käydä yllätysvisiitillä parhaan ystäväni luona, mutta olin jo niin poikki, että tyydyin soittamaan ylläripuhelun, jossa kerroin alkuperäisestä suunnitelmastani.
Viikonloppuna koristelimme kämppämme joulukuntoon, juhlimme ystävän synttäreitä ja kävimme vanhempieni luona syömässä. Siskoni olivat meillä yökylässä lauantaina ja sunnuntai-iltana pakersin työssäoppimiseen liittyvien tehtävien parissa. Tänään palasin kuluttamaan koulun penkkiä neljäksi pitkäksi päiväksi. En ole sen suuremmin vielä ehtinyt ikävöidä Sloveniaa, saatikka nauttia täysin rinnoin Suomessa olemisesta. Onneksi kohta alkaa joululoma, jolloin minulla on ainakin pari päivää luppoaikaa - ennen joulupyhien, välipäivien ja uudenvuoden työrupeamaani Naantalin Kylpylän Muksumestassa. Tämä blogi alkaa vedellä viimeisiään, sillä ajattelin postata vielä yhden tekstin verran: jonkinlaisen vinkkilistan Sloveniaan matkaavalle. En kuitenkaan uskalla luvata, milloin saan postauksen aikaiseksi, joten toivotan tässä kohtaa oikein ihanaa joulunalusaikaa kaikille lukijoilleni. Olen todella iloinen siitä, miten aktiivisesti olette jaksaneet minua seurailla. Kiitokset myös kaikista kehuista, joita olen saanut blogistani. Mukavaa viikon alkua, ensi viikolla on jo joulu!
Samo escorted me to the gates of security check and after that I was all by myself. The flight from Ljubljana to Munich in Germany went fast by admiring the views of Alps. Time in the airport was spent by running from terminal to another and there was also very strict security check. At eleven o'clock the plane of Finnair took off to the sky and flew to Helsinki in a little bit over two hours. I had the best conversation in the plane ever, when South American guy sitting next to me started to talk to me because of being bored. There was a friend of mine waiting for me in Helsinki airport and he took me to my hometown with his BMW. Even though the weather was dark and rainy, I had so good feelings about Finnish views during the trip on the motorway. No mountains, no old stone houses, only beautiful homes and huge areas of fields and forests. In addition, I had something else to be excited: I was going to surprise my partner, my family and my friends by arriving home day earlier. Originally, I had to come home on Saturday. The guy who offered me a ride home, had organised that my partner would stay at home with his best friend when I'm coming. We sent SMS to the friend of my partner when we were near the house, so he told to my partner that he's going outside. His "father was coming to give him some keys." In real life, he went to the car that we traveled from Helsinki and I went to ring the doorbell. Without any clue, my partner opened the door and looked actually shocked when there was his girlfriend instead of his friend! :D The face was worth to see, haha. We did the same to my parents who were very happy of my surprise. I also had to go for a surprise visit to my best friend, but unfortunately I was too tired to do that, so I just made a phone call to her and told about my original plans.
In the weekend we decorated our home for Christmas, celebrated our friend's birthday and had a dinner in my parents' house. My sisters stayed the night in our house on Saturday and on Sunday evening I did the school assignments of job-on-learning. Today I got back to school for four days before holidays. I haven't had time to actually miss Slovenia or enjoy here in Finland. Luckily it's time for holidays soon, so I have at least a couple of days to rest - until working in Naantali Spa for the whole Christmas and new year. This blog is about to finish, I've been thinking about writing one more post of tips to travelers in Slovenia. I just can't make any promises when I'm gonna publish it, so I wish you all wonderful time before Christmas. I am very happy because so many of you have read my blog very actively. Thank you all also for compliments about my posts. They mean a lot to me. Have a nice start of a week, it's already Christmas next week!
- Petra -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti